Niin paljon ja vielä enemmän
Kuvittele nainen, kuvittele mies. He rakastuvat, elävät elämäänsä, keskittyvät uriinsa ja toisistaan nauttimiseen. Kuvittele onnellinen raskaus, terve lapsi - perhe on syntynyt. Ja ei aikaakaan, kun nainen odottaa jo toista, pienokaista toivottua ja niin odotettua. Ja jälleen perhe saa kasvaa, onni kasvaa ja rakkaus moninkertaistuu. Kiitollisuus on ja pysyy, ei katoa. Ei, vaikka välillä äidiksi tullut nainen itkee väsymystään - uupumustaan, suruaan ja huoltaan sairaasta lapsestaan. Lapsesta, joka elää täysipainoista elämää, mutta jonka elämänlanka on kirjaimellisesti käsissä insuliinipumpun letkuna päivät, yöt läpeensä. On helpompia aikoja ja päiviä, ja öitä. On huonompia päiviä, viikkoja, kuukausia. Silloin ei nukuta kuin pätkissä, huolehditaan ja yritetään pitää perheen arki rullaavana. Krooninen univaje pistää pinnan kireälle ja arkisetkin murheet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Silloin tuijotan ulos ikkunasta ja mietin, koska elämän aamu koittaa. Perhe kasassa ja parisuhde
